Erään tuttavani mies kehoitti ruokavieraitaan: ”Syökää nyt, toista kertaa ette tällaista saa.” Hänen vaimonsa kuuluu niihin luoviin kokkeihin, jotka eivät koskaan käytä reseptejä, vaan valmistavat herkullista ruokaa niistä aineksista, joita kulloinkin on tarjolla. Sellaisia kokkeja minä arvostan. Tämän viikonlopun ateria on toteutettu samalla periaatteella. Halusin vaihteen vuoksi valmistaa aterian ilman lihaa. Kun tyttäreni kysyi, mitä on ruokana totesin, että en vielä tiedä. Syötyään hän totesi, että tämä oli tähän asti parasta sellaista, mitä ei tule toista kertaa!
Koetan nyt kuitenkin kertoa, miten ateria syntyi ja laatia myös jonkinlaisen reseptin. Kaapista löytyi spelttipastaa, josta on viime aikoina tullut suosikkini. Se on maukasta, rakenteeltaan napakkaa ja sitä paitsi ravintoarvoltaan parempaa kuin normaali pasta. Jääkaapissa oli kaalinloppu, porkkanoita ja sipulia. Niistä valmistin wokkaamalla yksinkertaisen kasvislisäkkeen.
Kastikkeen suunnittelun lähtökohtana oli ajatus kerran syömästäni intialaisesta munacurrystä. Kun halusin käyttää kastikkeeseen suppilovahveroita ja maustaa sen terveellisellä kurkumalla syntyi seuraavanlainen resepti.
SUPPILOVAHVERO – MUNAKASTIKE
15-20g kuivattuja suppilovahveroita
1 sipuli
voita
4 rkl jauhoja (speltti/vehnä)
½-1 tl kurkumaa
½ tl currya
n 6 dl nestettä (3 dl maitoa 1 dl vettä 2 dl kermaa )
suolaa
4-5 kananmunaa
spelttipasta, suppilovahverokastike