Syksy on sadonkorjuun aikaa
Kesä on ollut sen verran kiireinen, että blogin päivittäminen on jäänyt. Elokuun myötä elämään on etsittävätaas normaali rytmi. Nautin syksystä suunnattomasti. Se on minun vuodenaikani, sadonkorjuun aika. Keräilijä minussa on nauttinut tämän kesän sadon keräämisen alkamisesta ja odottaa kiitollisena pitkää keräilykautta. Kauhulla ajattelen pakastintilan riittävyyttätämän runsauden edessä. Jo nyt, kun vasta hillat on kerätty ja vadelmien keruu aloitettu pakastimet näyttävät täysiltä. Toivottavasti myös keräilytaloudesta innostunut jälkikasvu saa pian omat pakastimet. Äitinä olen melko ylpeä siitä, että nuorimmaista lukuunottamatta lapset näyttävät pitävän huolen siitä, että saavat tulevana talvena nauttia syksyn antimista. Nuorimmainenkin opii varmasti vielä, kunhan ikää karttuu hiukan lisää. Huili-ekolehdessä kaipailtiin esim. Marttoja marjaoppaiksi. Kauhistelin ensin, että tähänkö on tultu, mutta toisaalta hyvä, että apua toivotaan. Minusta olisi vanhempien tehtävä pitää huolta siitä, etteivät lapset vieraannu täysin luonnosta.sen verran kaupungista voisi tehdä retkiä tänne maalle, että lapset saisivat kokemuksia luonnosta. toisaalta myös koulujen opetussuunnitelmissa pitäisi aivan samalla tavoin kuulua pakollisiin kursseihin jonkinlainen ”keräilykurssi”, joka tutustuttaisi lapset marjojen ja sienten poimintaan, kalastukseen, metsästykseen ja luonnontuotteiden käyttöön. onneksi meidän koulussamme yhä käydään marjassa syksyisin. Lisäksi koululla on marjapuskia, joiden tuotto kerätään yhdessä oppilaiden kanssa ja käytetään sitten talven mittaan kouluruokailussa. Toivottavasti ensi keväänä meillä on myös oma koulupuutarha.alustavat suunnitelmat ovat jo olemassa, mutta ollaan hissukseen, ettei vain Evirassa keksitä kieltää koululaisten kasvattamien kasvisten syöttämistä heille.
